maanantai 4. helmikuuta 2019

Pettymysten tiellä

Alamäkiluistelukausi sai taas jälleen jatkoa toissa viikonloppuna ja tällä kertaa suuntana oli Pietarin pohjoispuolella sijaitseva Igoran laskettelukeskus. Ensi kertaa historiassa lasketttiin ATSX500 kisa, joka on pisteissä arvoltaa puolet ns pääkisojen eli ATSX1000 (Red Bull Crashed Ice) pisteistä.

Kausihan jaetaan siis arvoltaan kolmenlaisiin kisoihin joista saa pisteitä eri määrät ja joista jokaista lasketaan maailmanmestaruuspisteisiin mukaan 1-2 kisaa (riippuen montako kutakin kisaa on kaudessa). ATSX500 ja 250 kisoihin voi ilmoittautua kuka vain, mutta ATSX1000 kisoihin pääsee vain osa laskijoista, joilla on maapaikka tai villikortti pienemmistä kisoista. Itselläni oli tänä vuonna villikortti Yokohaman ja Jyväskylän kisaan.

Tällä kertaa pääsinkin reenaaman rataa kunnolla sillä torstaina oli kahdet avoimet treenit. Radasta jäi todella hyvä fiilis ja sitä kautta aikalaskuihin lähdinkin erittäin luottavaisin mielin. Sijoituksen kuitenkin aikalaskuista pienenä pettymyksenä vasta 45. Sija. Mutta tällä kertaa erot olivat erittäin pieniä ja jäinkin kärjestä vain 1.92s, joka taitaa olla pienin ero vuosiin. Tästä sitten oli suuntana Last Change Qualifier (sijat 33-96 joutuvat sinne kisaamaan paikasta itse pääkisaan). Ensimmäisestä lähdöstä sujahdinkin kepeästi jatkoon, mutta jouduimme uusimaan lähdön koska yksi portti ei aennut. Toisessa lähdössä hieman lähdön jälkeen luistimet nappasi yhteen toisen suomalaisen laskijan kanssa ja siitä pienet rallit, jonka jälkeen minulta käytännössä katosivat mahdollisuudet jatkoon pääsyyn. Siinä hetkellä kun kaatuminen sattuu, päässä ehtii käymään 2s aikana melko kirjo tunteita ja suurimmaisena ehkä se epätoivon tunne jatkoon pääsyn kariutumisesta. Tämän jälkeen iskee vielä pieni toivo (joskus myös realistinen toivo tai tavoite), että saisi edellä olevat kiinni tai he tekisivät virheen, jotta pääsisin ylittämään maaliviivan kahden parhaan laskijan joukossa laskustani.

Jyväskylän aikalaskuista sijoituksena 63. Ei auttaneet uudeet puutarhahanskatkaan aikaan.

Yleensä nämä kaatumiset ovat mentaalisesti raskaimpia pettymyksiä, sillä silloin ei pääse edes kisaamaan paikasta jatkoon, vaan koko kisa kaatuu siihen, että keräilet itseäsi jään pinnasta ja muut menevät menojaan jossain tavoittavattomissa. Mieluummin aina häviän reilun kilpailun, missä paremmat minut voittavat, kuin kilpailun, jossa oma lasku kusee esim. omaan virheeseen. Näitten omien virheitten takia on muutaman kerran kypärä ja kamat ottaneet hieman lentoa kopissa suorituksen jälkeen. On huomattavasti raskaampaa tippua pois kisasta oman virheen takia, koska silloin et pääse testaamaan myöskään kykyjäsi ja rajojasi muita vastaan, etkä kilpailemaan edes paikasta jatkoon. Urheilussa on kaikki mahdollista ja jospa näistä virheistä ainakin oppii jotain seuraaviin kisoihin niin ne eivät ole silloin aivan turhia.

Jyväskylän kisassa kävi sama kohtalo viime viikonloppuna kuin Venäjälläkin (joten siitä ei sen enempää suotta), joten suorituksellisesti tämä kausi on nyt ollut kyllä umpisurkea ja saa hakea kunnon kesätreenistä motivaatiota tulevaan kauteen. Jyväskylän kisasta ei jäänyt sentään ehkä yhkä paska fiilis kuin Venäjältä, sillä kisan alussa oli erittäin hyvää kamppailua ja pääsin haastamaan hyvin kahta muuta laskijaa. Päälimmäisenä positiivisenä asiana tästä kaudesta jääkin tällä hetkellä ehdottomasti mieleen, että omiin laskuihin on saanut enemmän röyhkeyttä ja itseluottamusta, vaikka tulokset eivät nyt siltä todellakaan näytäkkään. Ennen jäin helposti seuraamaan tapahtumien etenemistä, mutta nyt tungen jokaiseen mahdolliseen väliin kisassa, jos vain tilanne sen sallii ja olen sopivalla paikalla.


Katse maahan ja nokka kohti uusia pettymyksiä.. vai miten se menikään 

Kilometrejä on tullut nieltyä johtotähdellä hyvään tahtiin.

No ei sentään.. nyt vaan luistin liikkumaan, pelot nurkkaan ja kilpailemaan hyvistä sijoituksista! Aina on seuraava kausi aikaa parantaa ja oppia tekemistään virheistä, joten kirvestä ei nakata kaivoon ennen kuin joskus päättää oikeasti tämän homman virallisesti lopettaa!

Kisat jatkuu Jekaterinburgissa 15.2, jossa järjestetään ATSX250 kisa ja tämän jälkeen jäljellä enää SM-kisat jyväskylässä 9.3. Siitä sitten jatketaan vielä jääkiekkokautta tovi, ja ruvetaan miettimään tarkemmin kesätreenejä.

Sokereitten osalta kaikki menee hyvin ja on saanut omasta mielestä hyvin hommat hallintaan kokonaisuudessaan. Vieläkin tietenkin sokerit heittelee osittain varsinkin noina päivinä kun urheilee enemmän, mutta mitään ylilyöntejä suuntaan eikä toiseen ole tullut pahemmin onneksi.

Jo ensi viikon alussa on tulossa uusi postaus kisojen aikatauluista, yhteenveto kauteen käytetystä ajasta ja rahasta sekä vähän taulukoita insuliinin käyttömääristä ja urheilusta.

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti