sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Red Bull Crashed Ice kuvina ja tilastoina

5 täyttä kautta olen saanut tätä hienoa lajia harrastaa ja toivottavasti vielä monta jäljellä.
Tässä menneitä kausia kuvina, sekä lopusta löytyy tilastot menneiltä vuosilta.

Serena 2014 - taistelemassa paikasta 64 joukkoon. Tästä se kaikki alkoi.

Tasajään karsinnat 2015 Serenan kisaan - paikka tuli onneksi

Edmonton 2015 - jatkoon Elimination Roundilta

Muchen 2016
Wagrain 2016 - välillä on nuoltu jäätä ihan urakalla

Lähellä jatkoon - St. Paul 2018
Suuria hyppyjä - St. Paul 2018
Saariselkä 2018 - monesti ollaan oltu joukon hännillä

Ensimmäinen kisa diabeteksen toteamisen jälkeen 2019 - Judenburh, Itävalta

Taistelua Last Change Qualifierissa Jyväskylässä 2019

Uudet päheät hanskat - Jyväskylä 2019

Ensimmäinen Podium - Jekaterinburg 2019

Paras sijoitus: 3. Jekaterinburg (2018/2019 kausi)
Huonoin sijoitus 83. Jyväskylä (2016/2017 kausi)
Paras SM-kisojen sijoitus: 7. Rautalampi (2018/2019 kausi)
Kisoja yhteensä: 37

Kausi 2014
- Paras/huonoin sijoitus - 33. Serena
- World Championship Ranking - 75

Kausi 2015
- Paras sijoitus - 8. Sherbooke (Kanada)
- Huonoin sijoitus - 73. St. Paul (USA)
- World Championship Ranking - 40.

Kausi 2015-2016
- Paras sijoitus - 25. Mont Dulac (USA)
- Huonoin sijoitus - 59. Jyväskylä
- World Championship Ranking - 60.

Kausi 2016-2017
- Paras sijoitus - 26. Moskova (Venäjä)
- Huonoin sijoitus - 83. Jyväskylä
- World Championship Ranking - 59.

Kausi 2017-2018
- Paras sijoitus - 21. Minnesota (USA)
- Huonoin sijoitus - 58. Jyväskylä
- World Championship Ranking - 60.

Kausi 2018-2019
- Paras sijoitus - 3. Jekaterinburg (Venäjä)
- Huonoin sijoitus - 82. Yokohama (Japani)
- World Championship Ranking - 58.

 Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***

Diabetes ja urheilu

Tässä on alkaa olemaan nyt reilut 4kk, kun diabetekseni diagnosoitiin ja sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon.

Suurin "huoleni" diagnoosin jälkeen minulla oli, että miten pystyn urheilemaan enää samalla tahdilla kuin ennen. Kysymyksiä leijaili ilmassa... mitä jos en pysty enää pelaamaan jääkiekkoa? Entä jos en voi enää kilpailla alamäkiluistelussa? Joudunko treenaamaan kevyemmin ja vähentämään treenimääriä? Suurin huoleni ei ollut sinäänsä, että pärjäänkö taudin kanssa vai en, mutta ennemminkin aktiivisiin elämään liittyvät huolet ja miten diabetes vaikuttaa urheiluun. Mielessä kävi jo pahimmat pelot, että joudun vähäntämään urheilua dramaattisesti ja en voi enää tehdä mitä haluan, ja että diabetes rajoittaisi elämääni huomattavan paljon.

10.12.2018 tauti diagnosoitiin

Treenaamisen aloitin jo heti ensimmäisen viikon jälkeen, kun pääsin sairaalasta pois. Aloitinkin hyvin kevyesti, jotta ei tule ylilyöntejä insuliinin annostelun ja treenaamisen suhteen ja olin hieman huolissani, että mitä jos sokerini valahtavat aivan liian alas tai heiluvat ylös alas hallitsemattomasti. Tässä vaiheessa mielessä oli jo 2 viikon päästä oleva kauden toinen alamäkiluistelukisa Itävallassa, johon halusin päästä, mutta en ollut vielä tarpeeksi varma, että pystyn kontrolloimaan insuliinin käyttöä tarpeeksi hyvin stressaavassa sekä intensiivisessä treenissä. Seuraavan 1,5vk aikaan aloin pääsemään hiljalleen kiinni urheilun, ruuan ja insuliinin yhteensovittamisessa vaikka verensokeriarvot heiluivatkin vielä aivan liian paljon. Heräsin ensimmäisten viikkojen aikana useasti hypoihin (liian alhaiset verensokerit) ja toisaalta päivän aikana sokerit olivat monesti aivan liian korkealla. Tässä vaiheessa oli ruvettava miettimään hieman enemmän, että miten pystyn välttämään näitä matalia ja huippuja, sillä en voisi lähteä kisaamaan, jos en saa sokereita kuriin ja minulla ei ole itsevarmuutta, että pystyn hallitsemaan niitä erilaisissa tilanteissa.

No kisat tuli käytyä ja sokerit pysyivät kurissa mikä toi luonnollisesti itseluottamusta, että tämän kanssahan pärjää paremmin kuin hyvin, kuhan saa enemmän kokemuksia alle ja eteen tulee eri intensiivisiä treenejä ja erilaisia tilanteita.

Nyt kun 2019 on kääntynyt jo huhtikuun puolelle, tunnen että minulla on lähes täysin kontrollissa miten minun tulee syödä ja käyttää insuliiniä kun urheilen ja osaan arvioida tilanteen urheilun intensiteetin mukaan. En ole varmaan koskaan ollut näin aktiivinen 3kk aikaan kun olen tänä keväänä ollut, joten diabetes ei ole estänyt minua siis tekemästä yhtään mitään. Päinvastoin se on ehkä tuonut motivaatiota näyttää, että tämä tauti ei vaikuta elämään ja, että sen kanssa voi elää aivan normaalia elämää, vaikka joutuukin sokereita mittailemaan ja insuliiniä piikittelemään. Treenejä on takana 2019 vuonna jo 60, joten ei tässä ole ollut aikaa tekosyille. Suurin osa näistä koostuu alamäkiluistelusta ja jääkiekosta ja valitettavast salilla ei ole tullut käytyä kuin 14 kertaa sitten marraskuun lopun. Tämä tarkoittaa käytännössä alle kerran viikossa.

Treenit: Tammi-Maaliskuu 2019


Kaikki tämä on loppupeleistä itsestä ja omasta halusta kiinni. Osa ei uskalla koittaa, eikä edes halua ja diabetes voi toimia tekosyynä jättää jotain tekemättä. Tätä se ei saisi olla ja mielestäni taudin kanssa voi elää aivan normaalia elämää, ilman että sen pitäisi antaa rajoittaa liikaa. Uskaltakaa koittaa urheillua, testatkaa miten urheilu vaikuttaa teihin ja insuniilin käyttöön. Ja muistakaa - liikunta on aina hyvästä, niin keholle kuin mielelle!

 Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kirkkoniemi kuvina / Photos of Kirkenes

Tässäpä Kirkkoniemi ja sen ympäristö kuvina.
Kuvat puhukoot puolestaan / kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi.

Kupponen kuumaa keväthangilla
Maasto on aina yhtä karua ja kaunista
Keskiyön aurinko helottamassa keskustan lähellä
Kaivoksella uimassa turkoosissa vedessä
Matkalla Sør Varangerin korkeimmalle huipulle

Komeat näkymät hylätystä mäkihyppytornista

Talvisin aika menee mukavasti ulkojäillä



Snowhotelin jääbaari

Kylmät sängyt Snowhotellilla

Näkyvät meidän kaivokselta

Vuonoja riittää

-Lumikenkäilemässä talvella

Kirkkoniemi kuvattuna työpaikan pihasta

 Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***


keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Alamäkiluistelu ja varusteet


Jokaiseen urheiluun kuuluu luonnollisesti omat lajiin erityisesti tarkoitetut varusteet, jotka voivat hiukan poiketa toisistaan valmistajien mukaan. Alamäkiluisteluun taas ei toisaalta ole olemassa mitään tiukkaa normia joka määrittelisi millaisia varusteita meidän tulisi käyttää. Säännöissä on mainittu tietyt minimivarusteet ja joitain tarkennuksia mutta toisaalta näitä ei valvota tarkkaan ja kukaan ei ole koskaan saanut tietääkseni varoitusta tai rangaistusta ns. vääristä varusteista.


Vaaditut suojat

Moni kokoaakin omat varusteensa monien erilajien yhdistelmästä. Osalla on vain jääkiekkovarusteita, kun taas toisella on esimerkiksi motocross rintapanssari tai muuhun extremeurheiluun soveltuvia tai niissä käytettyjä suojia. Osa taas käyttää niin minimaalisesti suojia, että hyvä jos niitä on ollenkaan. Tätä nykyä suurin osa urheilijoista on alkanut siirtyä perinteisestä jääkiekossa käytetystä kypärästä enemmän motocross tai pyöräilykypäriin, jotka ovat huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Otin itse Ottawassa 2017 niin kovan iskun vastaan päällä (ja olkapäillä), että päätin viimeinkin vaihtaa kunnon crossikypärään ja en ole hetkeäkään katunut päätöstä. Kun mennään yli 50km/h vauhteja ja pää on mahdollista löydä seinään tai tippua takaraivolleen hyppyristä, ei kyllä enää tulisi mieleenkään leikkiä omalla turvallisuudella. Kaikenlisäksi cross kypärät ovat nykyään niin keveyitä ja huomaamattomia, että itselle tuli ainakin yllätyksenä, että miten huomaamatonta oli vaihtaa ristikollisesta kiekkokypärästä tähän. Kun laskulasit nakkaa päähän niin näkyvyyskin on täysin sama kuin kiekkokypärästä lasien kanssa.

Alta näette mitä varuisteita itse käytän tällä hetkellä ja sen alla kuva siitä millä olen aiemmin laskenut.

Varusteet ensimmäisellä kaudella 2014
Varusteet kaudella 2018.-2019

Pientä kehitystä ainakin oman kehon turvallisuuden kannalta on tapahtunut ja saaduista kolhuista ja mustelmista on tullut otettua opiksi.
Suojia pitäisi myös olla sopiva määrä ja liikakaan ei ole aina tietenkään hyvästä. Jos suojia alkaa olla sen muutama kerros päällekkäin, tämä tekee liikkumisestä kankeampaa. Tai voiko se nyt itsellä enää edes kankeampaa ollakkaan, kun on taipuisa kuin rautatanko.

Ensi kaudeksi aion ehdottomasti hommata keveymmät/näppärämmät polvisuojat, jotka suojaavat myös suoraan polven yläosaa tulevia iskuja. Nykyiset eivät nimittäin suojaa millään tavalla sinne tulevia iskuja kun suoja ns. valuu alas kun polven koukistaa. Nyt kun housut menee myös päivitykseen SM-kisojen aikaan niin pitäisi miettiä vielä joku kevyt ja suojaava vaihtoehto yläkropalle sekä selälle ja olenkin harkinnut selkäpanssarin ostoa.

Jos sinulla on hyviä ehdotuksia omasta lajistasi niin laita ihmeessä kommenttia ja linkkiä niin mielellään tutkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja!

 Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***

perjantai 22. helmikuuta 2019

Diabetes


Monella teistä on varmaan ainakin jonkinlainen käsitys tai kuva mitä diabetes (tai sokeritauti) sinäänsä tarkoittaa mutta monikaan ei varmaan tiedä sen tarkemmin taudista, hoidosta tai mitkä asiat vaikuttavat verensokeriin. Tällä kertaa painotutaan urheilun sijasta itse tautiin, sen hoitoon ja sen vaikutuksiin. Toivottavasti monelle avautuu tämän kautta vähän enemmän minkälaisen taudin kanssa tulen olemaan käsi kädessä loppuelämäni.

Yleistä:
Diabetestähän voidaan siis lajitella useampaan erityyppiin:
- 1 ja 2 tyypin diabetes (itselläni siis 1-tyypin diabetes) - lue lisää: DIABETESLIITTO
- raskausajan diabetes
- sekä muita useita tyyppejä, joita kaikki käytännössä yhdistää energia-aineenvaihdunnan häiriö joka huomataan kohonneena verensokerina
Itselläni oleva ykköstyypin diabetes onkin Suomessa suhteelliseesti yleisempi sairaus kuin missään muualla maailmassa ja muistaakseni Norja tulee tässä hyvänä kakkosena.
Diabeteksessä siis verensokeri nousee liian korkeaksi kun ravinnossa olevat hiilihydraatit eivät pääse verestä solujen käyttöön, koska haima ei tuota insuliiniä tarpeeksi (tai ei ollenkaan). Insuliini on siis ns. avain soluihin glugoosille ja ilman sitä verensokeri kohoaa.
1-tyypin diabeteksen syntymekanismia ei täysin tunneta ja voidaankin sanoa, että se voi olla yhtä hyvin perinnöllisten kuin ulkoisten asioidenkin seuraus tai molemmista johtuvaa.

Vaikutukset ja mahdolliset seuraukset
Yleisiä diabeteksen oireita ovat erittäin suuri janon tunne, jatkuva pöntöllä ravaaminen, laihtuminen ilman syytä sekä väsymys. Itselläni huomasin jotain olevan vialla, kun en saanut Japanissa kisamatkalla olessani, janoani tyrehdytettyä millään. Jano oli aivan holtiton ja pystyin juomaan aivan uskomattomia määriä ja siltä minua janotti jatkuvasti. Huomasin myös luonnollisesti myöhemmin, että painoni oli tippunut noin 2 viikon aikana (mahdollisesti pitemmällä aikavälillä) reilut 6kg. Nyt myöhemmin ajateltuna ihme, että en tajunnut sitä kuin vasta puntarilla käytyäni. Myös ennen sairaalaan menoa huomasin, että vasen nilkka, sekä varpaat olivat lähes tunnottomat ja en pystynyt liikuttamaan varpaitan enkä nostamaan jalkaterääni lähes lainkaan (pohjehermon halvaantuminen oli diagnoosi, joka on johtunut korkeasta verensokerista)
Mikäli diabetestä ei hoideta ja verensokeri on korkealla (hyperglygemia) pitkän aikaa voi se aiheuttaa erilaisia kudosvaurioita, silmävaurioita, hermosairauksia, ongelmia munuaisten toiminnassa sekä erilaisia sydän ja verisuonitauteja sekä jalkojen verenkiertohäiriöitä. Mikäli verensokeri on on yleisesti korkealla pitemmän aikaan, lisää se riskä sairastua myöhemmin moniin sairauksiin. Jos diabetestä ei todeta ajoissa(tai sitä ei hoideta) ja verensokerit pääsevät olemaan hallitsemattomasti korkealla pitkän aikaa, voi tämä aiheuttaa kehoon happomyrkytyksen joka voi käytännössä olla hengenvaarallinen. Esimerkiksi eräs tuttu, jolla myös 1-tyypin diabetes, joutui osittain opettelemaan kävelemään uudelleen. Korkeaa verensokeria voi olla sinäänsä osittain hetkellisesti hankala huomata, joten verensokerien mittailu säännöllisesti onkin tärkeää.
Toisaalta taas mikäli verensokeri tippuu alas (hypoglygemia), voi tämä johtaa tajuttomuuteen ja jopa aina kuolemaan saakka. Matala verensokeri on huomattavasti helpompi tunnistaa itsellä, sillä se aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, näön hämärtymistä, kylmää hikea sekä sydämmen tykytyksiä. Tunne on yleisesti hyvin epämiellyttävän kun verensokerit laskevat liian alas. Myös muita oireita voi esiintyä, mutta itse olen tunnistanut näistä oireista matalan verensokerin todella helposti.
Verensokeri ja sen vaihtelu
Normaali verensokeri tulisi olla noin 4-8 mmol/l. Itselläni verensokerit olivat 36, kun ne mitattiin sairaalassa, ja onkin sisäänsä ihme, että olin vielä omilla jaloillani siellä ja muuten oloni oli mielestäni normaali.
Verensokeriin (ja insuliinin käytettävään määrään) vaikuttavat monet tekijät, kuten stressi, adrenaliini, hormonit, urheilu sekä sairaudet. Jokaisella vaikutukset ovat yksilöllisiä ja näenkin suurimpana haasteena löytyy eri intensiivisiin urheiluihin sopivat hiilihydraatti ja insuliinimäärät. Yleisesti urheilu vähentää insuliinin tarvetta, sillä solut avautuvat hiilihydraateille urheilun vaikutuksesta.
Jos esimerkiksi käyttäisin 2 yksikkö insuliinä normaalisti tasapainottamaan noin 26 hiilihydraatin aiheuttaman verensokerin nousun, niin erittäin intensiivisen urheilun jälkeen voin jättää nämä 2 yksikkö ottamatta (pitkäaikainen insuniili vaikuttaa taustalla). Jos taas vastaavasti ottaisin nämä 2 yksikkö insuniilinä niin luultavasti verensokerini romahtaisi aivan liian alas, tai vaihtoehtoisesti minun pitäsi syödä tupla tai tripla annos hiilareita, kompensoimaan insuliinin määrä.

Taudin hoito:
Diabeteksen hoidon tavoitteena on aina tietenkin saada verensokerit lähelle normaalia tasoa. 1-tyypin diabetestä hoidetaan aina insuniilipistoksilla ja näitä on käytänössä otettava koko loppu elämä. Itselläni on käytössä niin pitkävakutteista insuliinä (pistettävä 1-2 kertaa päivässä ja tämä vaikuttaa yöllä ja aterioiden välissä) kuin lyhytvaikutteista insuliiniäkin (ruokailun yhteydessä kompensoimaan syötyjä hiilihydraatteja). Muita mahdollisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi insuliinipumppu joka säätelee insuniilin määrää kehoon automaattisesti. Tähän ei itselläni ole sinäänsä kiinnostusta, sillä esim jääkiekko ja alamäkiluistelu ovat sen verran fyysisiä lajeja, että en halua mitään mahdollisesti rikkoontuvaa laitetta roikkumaan kehooni ja luotan enemmän omaan kykyyni löytää oikean suhteen insuliinin, ruokailun ja urheilun osalta.

Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, insuliinin määrä on riippuvainen syödyistä hiilihydraateista ja tämän lisäksi siihen vaikuttaa mm. urheilu, stressi, adrenaliini, terveys kuukautiset jne. Onkin tärkeää löytää tasapaino insuliinin, urheilun ja hiilihydraattien kanssa, sillä verensokerin suuret vaihtelut eivät luonnollisesti ole suositeltavia. Urheilu tuokin omat haasteensa hoitoon ja sen vaikutukset voi oppia vain ns. kantapään kautta, sillä eri intensiviteetin suoritukset vaikuttavat aina eri tavalla ja kaikilla yksilöllisesti. Esim adrenaliini voi nostaa verensokeria hyvinkin paljon, ja jos tätä lähtee korjaamaan insuliinillä alas, voi verensokeri romahtaa aivan liian alas. Oman kehonsa tunteminen onkin erittäin tärkeää taudin hoidossa ja jokaisella on löydettävä itselle sopiva tapa sovittaa yhteen urheilu, insuliini ja hiilihydraatit.

Verensokerin keskiarvo päivittäin mitausten perusteella


Ruokavalio:
Kuten yleisestikkin, olisi suositeltavaa syödä mahdollisimman säännöllisesti ja monipuolisesti, jotta verensokerin säätely on helpompaa. Tämä on myös terveyden kannalta yleisesti terveellisempää, kun keho saa ravintoa tasaiseen tahtiin, eikä vain esim järkyttävän kokoista lounasta kerran päivässä.
Ruokavalio tulisi luonnollisesti olla myös hyvin kasvispitoista ja hiilihydaattien määrää koittaa säännöstellä sopivasti insuliinen kanssa, jotta verensokerin ylös alas heilahteluita ei tulisi suotta. Hiilihydraatteja olisi suotavampaa saada tärkkelyspitoisista ruoka-aineista suorien sokereiden sijaan. Tälläisiä ruokia ovat mm puuro, perunut jne. Suorat sokerit nostavat veresokeria nopeammin ja niiden vaikutusaika on myöskin nopeampi. Suorat sokerit (karkki, hunaja, rusinat, hedelmät) ovatkin siis hyviä nostamaan verensokeria nopeasti jos verensokeri pääsee valahtamaan liian alas. Itselläni onkin aina saatavilla näitä nopeasti vaikuttavia hiilihydraatteja siltä varalta, että verensokerit pääsisivät liian alas tai niitä ei olisi saatavilla jostain syystä muista syistä nopeaa.
Hiihihydraatit imeytyvät myös kehoon eri tavalla riippuen mm. siitä mitä niiden kanssa syö samaaikaisesti. Esimerkiksi rasvainen ruoka vaikuttaa niin, että hiilihydraatit imeytyvät hitaammin ja niiden vaikutus verensokerissa näkyy vasta pitemmän ajan kuluttua.

Moni vasta sairastunut diabeetikko ajattelee varmaan, että kaikkien hiilihydraattien syöminen on lopetettava ja niitä on välteltävä. Tämä on kuitenkin aivan väärä kuvitelma, sillä hiilihydraattien määrää kompensoidaan suoraan käytettävällä insuliinien määrällä ja hiilihydraatteja on luonnollisesti saatava. Itsekkin alussa koitin jostain syystä syödä mahdollisimman vähähiilihydraattisia ruokia ja söinkin varmaan aivan liian yksipuolisesti. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, olen palannut enemmän normaaliin ruokavalioon vaikka siltikkin luonnollisesti aina tarkistan hiilihydraatit jokaisesta ruuasta (tai arvioin parhaan tietoni mukaan), jotta saisin verensokerin pidettyä toivotulla tasolla.


Diabetesliiton sivuilla on näppärä taulukko mistä voi katsoa hiilihydraattien määriä eri ruuista - suosittelen ihan kaikille muillekkin kuin diabetekoilla - avautuu klikkaamalla - HIILARITAULUKKO

Minun verensokeriarvoja, insuliinen käyttöä ja urheilusuorituksia voi seurata tämän linkin takaa (excel taulukko). Päivitelen sitä aina sillon tällöin mutta tarkoitus on taulukoida kaikki mittaukset, insuliinen käyttö sekä urheilu tuonne. Voi näyttää hieman sekavalta noin alkuun mutta taulukko onkin lähenni itseäni varten ja omaan käyttöön näin alustavasti. Klikkautuu avaamalla perässä olevaa  linkkiä - MITTAUKSET JNE 


perjantai 8. helmikuuta 2019

Yhteenvetoa kaudesta

Kuten viime kirjoituksessa lupailin, olisi tässä kirjoituksessa hieman käydä läpi yleisesti miten aikaa vievää hommaa kisakausi on, minkälaisia kustannuksia siihen liittyy. Insuliineistä ja diabeteksestä yleisesti tautina teen yhteenvedon seuraavaan kirjoitukseen, jotta tämä ei veny ylipitkäksi. Koitetaan pitää paketti suhteellisen lyhyenä niin kaikki sosiaalisen median suoltaman järjettömän sisällön turruttamat aivot jaksaa keskittyä pidempään kuin 30s.

Matkustus ja aikataulut:
Kisakausi nr. 5 alkaa olla hiljalleen minun osalta paketissa ja jäljellä onkin enää ATSX250 kisa Jekaterinburgissa sekä SM-kisat Jyväskylässä. Tänä vuonnahan on siis tähän mennessä kertynyt yhteensä 5 kisaa ja keväällä vielä kisoista vapaana viikonloppuna oli jääkiekkoturnaus Ivalossa. Alku talvesta oli siis yksi kisa Japanissa, joka meni lähinnä lomasta mutta muuten tammikuun alusta alkaen, olin 5vkl putkeen kiinni alamäkiluisteluissa tai kiekossa. Itse asiassa nyt vietän ensimmäistä vapaata viikonloppua kotisohvalla tätä kirjoittaessa (avasin oluen samalla - se suotakoon).
Koska matkat kisoihin on aina sinäänsä itselle pitkiä, kuluu aikaa myös matkustamiseen huomattavasti enemmän kuin monella muulla suomalaisella laskijalla. Jo esim. Jyväskylään pääsy täältä Kirkkoniemestä vaatii aluksi 250km ajoa Lapin kinttupoluilla keskellä ei mitään, 1,5h lennon ja sen jälkeen vielä 3h ajamista lisää. Tämä tekee päivästä äkkiä 10-11h mittaisen. Tämän lisäksi tietysti Suomen ulkopuolella olevat reissut ovat oma lukunsa ja vaativat aikaa viel enemmän. Jokaiseen kisaan on lähdettävä viimeistään torstaina päivällä ajamaan (tai monesti jo keskiviikkona), ja olen sunnuntaisin aina takaisin kotona. Tämä tarkoittaa, että keväällä olen käynyt kisojen välissä noin 3 päivää töissä ja lähtenyt taas kohti uutta kohdetta. Tämä käy hieman raskaaksi ja raastavaksi, sillä koko ajan on menossa ja aikaa tuhrautuu suunnattomasti (kaikki kyllä sen arvoista tietenkin).
Alla yhteenvetoa vähän lentojen määrästä, ajetuista kilometreistä ja yöpymismääristä (mukaan laskettu jo tuleva Jekaterinburgin kisa myös):

  • Lentoja: 18
  • KM autossa: +4600km
  • Yöpymisiä (muualla kuin kotona): 23
Välillä tuli myös käytyä kotona Kirkkoniemessä kalsareita pesemässä

Kustannukset:
Tämä matkustus myös luollisesti ei ole ilmaista, joten tämänkin (suhteellisen halvan) kauden kustannukset kohoavat korkeiksi - alla karkeasti laskettanu kauden kustannukset (Jekaterinburg mukana jo laskuissa)
  • Lennot 1850€
  • Parkkimaksut 200€
  • Bensat 450€
  • Majoitus (selvisin halvalla tänä vuonna): 600€
  • Ruuat (matkalla ja ravintolat): 400€
  • Rekisteröitymismaksut: 200€
  • Muut (tuliaiset, lakit, pipot jne): 400€
Eli tälläkin kaudella saa jälleen palamaan yli 4000€ melko helposti (näistä yhteistyökumppanuudet kattavat noin 25% tällä kaudella). Joten erittäin omakustanteista hommaa tämä on loppupeleissä. Olenkin erittäin kiitolinen, että olen saanut edes tuon 25% katettua yhteistyökumppanuuksilla ja ilman heitä olisi varmasti jäänyt menneiden vuosien aikana jäänyt joku kisa käymättä. Suuri kiitos ja kumarrus siis kaikille tukeneille vuosien varrelta (laitetaan lista tämän kauden tukijoista tänne kun kausi ohi).

Jos joku kuvittelee, että me laskijat käydään vaan laskemassa ja pitämässä hauskaa ja tämä on helppoa ja siistiä kun pääsee reissamaan, niin voisin olla näin 5 kokonaisen kauden jälkeen hieman eri mieltä siitä. Tämä on aika pitkälle suorittamista ja matkustamista, josta se matkustaminen on melko puulta maistuvaa paskaa suoraan sanottuna näin 5 kauden jälkeen. Se on loputonta istumissa eri kulkuneivoissa ja välillä huonoilla yöunilla tai kiireen alla sekä kisapaikoilla yöt menee välillä huonoilla yöunilla aikatauluista johtuen, sekä herätykset ovat aikaisia. Monesti kohteissa ei ole hirveänä ylimääräistä aikaa nähdä paikkoja ja reissut pyrkin aina tekemään minimiajassa, jotta ei tarvitse olla yhtään ylimääräistä päivää poissa kotoa tai töistä. Jos esim haluaa olla aina yhden ylimääräisen päivän jossain kisakohteesta, niin se tarkoittaa lisää kustannuksia, yhtä ylimääräistä päivää pois töistä ja yhtä päivää vähemmän kotona. Moni uhraakin tähän lajiin kesälomansa tai joutuu vastaavasti ottamaan palkatonta, jotta voi tehdä mitä rakastaa tehdä. Kukaanhan ei tätä väkipakolla tee, kuten en myöskään itsekkään. Rakkaudesta lajiin kuten sanotaan. Mutta suosittelen miettimään, että kuinka moni teistä lukijoista olisi valmiina uhraamaan kesälomansa, jotta saa harrastaa jotain lajia 2kk vuodesta ja kuinka monella teistä olisi mahdollisuus olla näin paljoa ylipäätänsä poissa töistä tai kotoa tai kuinka moni haluaisi tehdä tälläisen rahallisen uhrauksen johokin lajiin? Itse olen tämän vielä tällä hetkellä valmis tekemään, koska minulle tämä on kokemus, elämys ja tavallaan elämäntapa, joka antaa enemmän kuin ottaa. Jokainen valitsee vapaasti mitä haluaa vapaa-ajallaan, lomillaan ja rahoillaan tehdä ja minä valitsen tämän mieluummin kuin ostan uuden puhelimen, tietokoneen tai muuta omasta mielestäni jonninjoutavaa.
2014 laskukärpänen puraisi ja siitä lähtien on kierretty maailmalla


Peace and love!


Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***


maanantai 4. helmikuuta 2019

Pettymysten tiellä

Alamäkiluistelukausi sai taas jälleen jatkoa toissa viikonloppuna ja tällä kertaa suuntana oli Pietarin pohjoispuolella sijaitseva Igoran laskettelukeskus. Ensi kertaa historiassa lasketttiin ATSX500 kisa, joka on pisteissä arvoltaa puolet ns pääkisojen eli ATSX1000 (Red Bull Crashed Ice) pisteistä.

Kausihan jaetaan siis arvoltaan kolmenlaisiin kisoihin joista saa pisteitä eri määrät ja joista jokaista lasketaan maailmanmestaruuspisteisiin mukaan 1-2 kisaa (riippuen montako kutakin kisaa on kaudessa). ATSX500 ja 250 kisoihin voi ilmoittautua kuka vain, mutta ATSX1000 kisoihin pääsee vain osa laskijoista, joilla on maapaikka tai villikortti pienemmistä kisoista. Itselläni oli tänä vuonna villikortti Yokohaman ja Jyväskylän kisaan.

Tällä kertaa pääsinkin reenaaman rataa kunnolla sillä torstaina oli kahdet avoimet treenit. Radasta jäi todella hyvä fiilis ja sitä kautta aikalaskuihin lähdinkin erittäin luottavaisin mielin. Sijoituksen kuitenkin aikalaskuista pienenä pettymyksenä vasta 45. Sija. Mutta tällä kertaa erot olivat erittäin pieniä ja jäinkin kärjestä vain 1.92s, joka taitaa olla pienin ero vuosiin. Tästä sitten oli suuntana Last Change Qualifier (sijat 33-96 joutuvat sinne kisaamaan paikasta itse pääkisaan). Ensimmäisestä lähdöstä sujahdinkin kepeästi jatkoon, mutta jouduimme uusimaan lähdön koska yksi portti ei aennut. Toisessa lähdössä hieman lähdön jälkeen luistimet nappasi yhteen toisen suomalaisen laskijan kanssa ja siitä pienet rallit, jonka jälkeen minulta käytännössä katosivat mahdollisuudet jatkoon pääsyyn. Siinä hetkellä kun kaatuminen sattuu, päässä ehtii käymään 2s aikana melko kirjo tunteita ja suurimmaisena ehkä se epätoivon tunne jatkoon pääsyn kariutumisesta. Tämän jälkeen iskee vielä pieni toivo (joskus myös realistinen toivo tai tavoite), että saisi edellä olevat kiinni tai he tekisivät virheen, jotta pääsisin ylittämään maaliviivan kahden parhaan laskijan joukossa laskustani.

Jyväskylän aikalaskuista sijoituksena 63. Ei auttaneet uudeet puutarhahanskatkaan aikaan.

Yleensä nämä kaatumiset ovat mentaalisesti raskaimpia pettymyksiä, sillä silloin ei pääse edes kisaamaan paikasta jatkoon, vaan koko kisa kaatuu siihen, että keräilet itseäsi jään pinnasta ja muut menevät menojaan jossain tavoittavattomissa. Mieluummin aina häviän reilun kilpailun, missä paremmat minut voittavat, kuin kilpailun, jossa oma lasku kusee esim. omaan virheeseen. Näitten omien virheitten takia on muutaman kerran kypärä ja kamat ottaneet hieman lentoa kopissa suorituksen jälkeen. On huomattavasti raskaampaa tippua pois kisasta oman virheen takia, koska silloin et pääse testaamaan myöskään kykyjäsi ja rajojasi muita vastaan, etkä kilpailemaan edes paikasta jatkoon. Urheilussa on kaikki mahdollista ja jospa näistä virheistä ainakin oppii jotain seuraaviin kisoihin niin ne eivät ole silloin aivan turhia.

Jyväskylän kisassa kävi sama kohtalo viime viikonloppuna kuin Venäjälläkin (joten siitä ei sen enempää suotta), joten suorituksellisesti tämä kausi on nyt ollut kyllä umpisurkea ja saa hakea kunnon kesätreenistä motivaatiota tulevaan kauteen. Jyväskylän kisasta ei jäänyt sentään ehkä yhkä paska fiilis kuin Venäjältä, sillä kisan alussa oli erittäin hyvää kamppailua ja pääsin haastamaan hyvin kahta muuta laskijaa. Päälimmäisenä positiivisenä asiana tästä kaudesta jääkin tällä hetkellä ehdottomasti mieleen, että omiin laskuihin on saanut enemmän röyhkeyttä ja itseluottamusta, vaikka tulokset eivät nyt siltä todellakaan näytäkkään. Ennen jäin helposti seuraamaan tapahtumien etenemistä, mutta nyt tungen jokaiseen mahdolliseen väliin kisassa, jos vain tilanne sen sallii ja olen sopivalla paikalla.


Katse maahan ja nokka kohti uusia pettymyksiä.. vai miten se menikään 

Kilometrejä on tullut nieltyä johtotähdellä hyvään tahtiin.

No ei sentään.. nyt vaan luistin liikkumaan, pelot nurkkaan ja kilpailemaan hyvistä sijoituksista! Aina on seuraava kausi aikaa parantaa ja oppia tekemistään virheistä, joten kirvestä ei nakata kaivoon ennen kuin joskus päättää oikeasti tämän homman virallisesti lopettaa!

Kisat jatkuu Jekaterinburgissa 15.2, jossa järjestetään ATSX250 kisa ja tämän jälkeen jäljellä enää SM-kisat jyväskylässä 9.3. Siitä sitten jatketaan vielä jääkiekkokautta tovi, ja ruvetaan miettimään tarkemmin kesätreenejä.

Sokereitten osalta kaikki menee hyvin ja on saanut omasta mielestä hyvin hommat hallintaan kokonaisuudessaan. Vieläkin tietenkin sokerit heittelee osittain varsinkin noina päivinä kun urheilee enemmän, mutta mitään ylilyöntejä suuntaan eikä toiseen ole tullut pahemmin onneksi.

Jo ensi viikon alussa on tulossa uusi postaus kisojen aikatauluista, yhteenveto kauteen käytetystä ajasta ja rahasta sekä vähän taulukoita insuliinin käyttömääristä ja urheilusta.

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***