Moni juuri diabetesdiagnoosin saanut
ihminen varmasti järkyttyy syvästi kuullessaan sairastuneensa ja ajattelee,
että elämä muuttuu suuresti koko loppuelämän mukana kulkevan taudin takia.
Joudunko jättämään karkit, sipsit ja kaiken
herkuttelun ja noudattamaan tiukasti jotakin tiettyä ruokavaliota? Miten diabetes
vaikuttaa muuten elämääni ja mitä ihmiset minusta ajattelevat nyt?
Tuttuja kysymyksiä monelle vastasairastuneelle.
Ihminen on tottunut pelkäämään, sitä mitä ei tunne, ymmärrä tai halua hyväksyä.
Kävin itsekin jonkin verran läpi tällaisia kysymyksiä, vaikka jostain syystä
otin asian aika tyynen rauhallisesti ja hyväksyin diabetekseni niillä
sekunneilla, kun siitä ensimmäistä kertaa kuulin.
Vaikka perheessäni oli jo entuudestaan
yksi tyypin 1 diabetesta sairastava ihminen, astuin aika lailla uuteen
maailmaan, joka oli sinänsä pelottava, mutta samaan aikaan kiinnostava. Olin
nähnyt, että diabeteksen kanssa voi elää täysin normaalia elämää ilman, että se
vaikuttaa arkipäiväiseen tekemiseen, mutta en ehkä koskaan ollut ajatellut,
miten se vaikuttaisi minun elämääni ja mitä minun pitäisi ottaa huomioon.
Sairastumiseni jälkeen suurin pelkoni –
ja samalla myös osittain kiinnostuksen kohteeni – oli, miten pystyn sovittamaan
aktiivisen urheilun yhteen diabeteksen kanssa. Ainut huoleni oli, joudunko
lopettamaan esimerkiksi jääkiekon tai alamäkiluistelun diabeteksen takia.
Pelkoni ja haluni hallita ja kehittää omaa hoitoani ovat kulkeneet käsi
kädessä, ja sillä tavalla sain erittäin hyvän otteen diabeteksen hoidosta jo
noin kuukausi diagnoosin jälkeen.
Kun ihmisellä on intohimo johonkin
asiaan, halu jatkaa sen tekemistä ajaa häntä toimimaan niin, että se on
mahdollista. Tästä hyvänä esimerkkinä on, että kaksi viikkoa diabetesdiagnoosin
jälkeen olin jo pelaamassa jääkiekkoa ja reilun kolmen viikon jälkeen olin
Itävallassa alämäkiluistelukisassa. Pelko rakkaiden urheiluharrastusten
loppumisesta ajoi minut ottamaan tilanteen ja sairauden nopeasti hallintaan.
Päättäväisyys, halu sopeutua, kehittyä ja astua oman mukavuusalueen
ulkopuolelle auttoi minua siinä.
 |
| Pyöräily näissä maisemissa pitää mielen virkeänä |
Diabeteksen hoito vaatii paljon
ymmärtämistä, hyväksymistä ja opitun soveltamista omaan elämään. Tärkeää on,
että uskaltaa rikkoa rajoja ja poistua totutulta mukavuusalueelta. Uskon, että
diabeteksen hoidon saa sopimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun ymmärtää
oman kehonsa toiminnan ja reaktiot ja erilaisten tilanteiden vaikutukset niihin.
On esimerkiksi opittava ymmärtämään insuliinin annostelu ruokaillessa, urheillessa
ja sairastaessa. Niitä ei kukaan voi toiselle täysin opettaa, sillä jokaisen
keho toimii omalla tavallaan, ja nämä asiat oppii vain käytännön kautta.
Kun takana on 132 tuntia urheilua
vajaassa yhdeksässä kuukaudessa, uskallan suositella muillekin itsensä
haastamista. Olen tehnyt 2,5 tunnin juoksuvaelluksia, pelannut jääkiekkoa ja kilpaillut
alamäkiluistelussa. En ole koskaan jättänyt mitään tekemättä diabeteksen takia.
Päinvastoin olen halunnut tehdä tällaisia asioita, koska on mielenkiintoista
testata omia rajojaan ja pitää silti verensokeri tavoitearvoissa: siitä jos
mistä saa huippu fiiliksen! Jos minä pystyn tähän, pystyt sinäkin.
Aina on jotakin tehtävissä, mutta vain
sinä voit tehdä sen itsellesi, ei kukaan muu sinun puolestasi.
 |
| Jos minäkin, niin kyllä sinäkin kiipeät omalle vuorellesi |
