perjantai 8. helmikuuta 2019

Yhteenvetoa kaudesta

Kuten viime kirjoituksessa lupailin, olisi tässä kirjoituksessa hieman käydä läpi yleisesti miten aikaa vievää hommaa kisakausi on, minkälaisia kustannuksia siihen liittyy. Insuliineistä ja diabeteksestä yleisesti tautina teen yhteenvedon seuraavaan kirjoitukseen, jotta tämä ei veny ylipitkäksi. Koitetaan pitää paketti suhteellisen lyhyenä niin kaikki sosiaalisen median suoltaman järjettömän sisällön turruttamat aivot jaksaa keskittyä pidempään kuin 30s.

Matkustus ja aikataulut:
Kisakausi nr. 5 alkaa olla hiljalleen minun osalta paketissa ja jäljellä onkin enää ATSX250 kisa Jekaterinburgissa sekä SM-kisat Jyväskylässä. Tänä vuonnahan on siis tähän mennessä kertynyt yhteensä 5 kisaa ja keväällä vielä kisoista vapaana viikonloppuna oli jääkiekkoturnaus Ivalossa. Alku talvesta oli siis yksi kisa Japanissa, joka meni lähinnä lomasta mutta muuten tammikuun alusta alkaen, olin 5vkl putkeen kiinni alamäkiluisteluissa tai kiekossa. Itse asiassa nyt vietän ensimmäistä vapaata viikonloppua kotisohvalla tätä kirjoittaessa (avasin oluen samalla - se suotakoon).
Koska matkat kisoihin on aina sinäänsä itselle pitkiä, kuluu aikaa myös matkustamiseen huomattavasti enemmän kuin monella muulla suomalaisella laskijalla. Jo esim. Jyväskylään pääsy täältä Kirkkoniemestä vaatii aluksi 250km ajoa Lapin kinttupoluilla keskellä ei mitään, 1,5h lennon ja sen jälkeen vielä 3h ajamista lisää. Tämä tekee päivästä äkkiä 10-11h mittaisen. Tämän lisäksi tietysti Suomen ulkopuolella olevat reissut ovat oma lukunsa ja vaativat aikaa viel enemmän. Jokaiseen kisaan on lähdettävä viimeistään torstaina päivällä ajamaan (tai monesti jo keskiviikkona), ja olen sunnuntaisin aina takaisin kotona. Tämä tarkoittaa, että keväällä olen käynyt kisojen välissä noin 3 päivää töissä ja lähtenyt taas kohti uutta kohdetta. Tämä käy hieman raskaaksi ja raastavaksi, sillä koko ajan on menossa ja aikaa tuhrautuu suunnattomasti (kaikki kyllä sen arvoista tietenkin).
Alla yhteenvetoa vähän lentojen määrästä, ajetuista kilometreistä ja yöpymismääristä (mukaan laskettu jo tuleva Jekaterinburgin kisa myös):

  • Lentoja: 18
  • KM autossa: +4600km
  • Yöpymisiä (muualla kuin kotona): 23
Välillä tuli myös käytyä kotona Kirkkoniemessä kalsareita pesemässä

Kustannukset:
Tämä matkustus myös luollisesti ei ole ilmaista, joten tämänkin (suhteellisen halvan) kauden kustannukset kohoavat korkeiksi - alla karkeasti laskettanu kauden kustannukset (Jekaterinburg mukana jo laskuissa)
  • Lennot 1850€
  • Parkkimaksut 200€
  • Bensat 450€
  • Majoitus (selvisin halvalla tänä vuonna): 600€
  • Ruuat (matkalla ja ravintolat): 400€
  • Rekisteröitymismaksut: 200€
  • Muut (tuliaiset, lakit, pipot jne): 400€
Eli tälläkin kaudella saa jälleen palamaan yli 4000€ melko helposti (näistä yhteistyökumppanuudet kattavat noin 25% tällä kaudella). Joten erittäin omakustanteista hommaa tämä on loppupeleissä. Olenkin erittäin kiitolinen, että olen saanut edes tuon 25% katettua yhteistyökumppanuuksilla ja ilman heitä olisi varmasti jäänyt menneiden vuosien aikana jäänyt joku kisa käymättä. Suuri kiitos ja kumarrus siis kaikille tukeneille vuosien varrelta (laitetaan lista tämän kauden tukijoista tänne kun kausi ohi).

Jos joku kuvittelee, että me laskijat käydään vaan laskemassa ja pitämässä hauskaa ja tämä on helppoa ja siistiä kun pääsee reissamaan, niin voisin olla näin 5 kokonaisen kauden jälkeen hieman eri mieltä siitä. Tämä on aika pitkälle suorittamista ja matkustamista, josta se matkustaminen on melko puulta maistuvaa paskaa suoraan sanottuna näin 5 kauden jälkeen. Se on loputonta istumissa eri kulkuneivoissa ja välillä huonoilla yöunilla tai kiireen alla sekä kisapaikoilla yöt menee välillä huonoilla yöunilla aikatauluista johtuen, sekä herätykset ovat aikaisia. Monesti kohteissa ei ole hirveänä ylimääräistä aikaa nähdä paikkoja ja reissut pyrkin aina tekemään minimiajassa, jotta ei tarvitse olla yhtään ylimääräistä päivää poissa kotoa tai töistä. Jos esim haluaa olla aina yhden ylimääräisen päivän jossain kisakohteesta, niin se tarkoittaa lisää kustannuksia, yhtä ylimääräistä päivää pois töistä ja yhtä päivää vähemmän kotona. Moni uhraakin tähän lajiin kesälomansa tai joutuu vastaavasti ottamaan palkatonta, jotta voi tehdä mitä rakastaa tehdä. Kukaanhan ei tätä väkipakolla tee, kuten en myöskään itsekkään. Rakkaudesta lajiin kuten sanotaan. Mutta suosittelen miettimään, että kuinka moni teistä lukijoista olisi valmiina uhraamaan kesälomansa, jotta saa harrastaa jotain lajia 2kk vuodesta ja kuinka monella teistä olisi mahdollisuus olla näin paljoa ylipäätänsä poissa töistä tai kotoa tai kuinka moni haluaisi tehdä tälläisen rahallisen uhrauksen johokin lajiin? Itse olen tämän vielä tällä hetkellä valmis tekemään, koska minulle tämä on kokemus, elämys ja tavallaan elämäntapa, joka antaa enemmän kuin ottaa. Jokainen valitsee vapaasti mitä haluaa vapaa-ajallaan, lomillaan ja rahoillaan tehdä ja minä valitsen tämän mieluummin kuin ostan uuden puhelimen, tietokoneen tai muuta omasta mielestäni jonninjoutavaa.
2014 laskukärpänen puraisi ja siitä lähtien on kierretty maailmalla


Peace and love!


Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***


maanantai 4. helmikuuta 2019

Pettymysten tiellä

Alamäkiluistelukausi sai taas jälleen jatkoa toissa viikonloppuna ja tällä kertaa suuntana oli Pietarin pohjoispuolella sijaitseva Igoran laskettelukeskus. Ensi kertaa historiassa lasketttiin ATSX500 kisa, joka on pisteissä arvoltaa puolet ns pääkisojen eli ATSX1000 (Red Bull Crashed Ice) pisteistä.

Kausihan jaetaan siis arvoltaan kolmenlaisiin kisoihin joista saa pisteitä eri määrät ja joista jokaista lasketaan maailmanmestaruuspisteisiin mukaan 1-2 kisaa (riippuen montako kutakin kisaa on kaudessa). ATSX500 ja 250 kisoihin voi ilmoittautua kuka vain, mutta ATSX1000 kisoihin pääsee vain osa laskijoista, joilla on maapaikka tai villikortti pienemmistä kisoista. Itselläni oli tänä vuonna villikortti Yokohaman ja Jyväskylän kisaan.

Tällä kertaa pääsinkin reenaaman rataa kunnolla sillä torstaina oli kahdet avoimet treenit. Radasta jäi todella hyvä fiilis ja sitä kautta aikalaskuihin lähdinkin erittäin luottavaisin mielin. Sijoituksen kuitenkin aikalaskuista pienenä pettymyksenä vasta 45. Sija. Mutta tällä kertaa erot olivat erittäin pieniä ja jäinkin kärjestä vain 1.92s, joka taitaa olla pienin ero vuosiin. Tästä sitten oli suuntana Last Change Qualifier (sijat 33-96 joutuvat sinne kisaamaan paikasta itse pääkisaan). Ensimmäisestä lähdöstä sujahdinkin kepeästi jatkoon, mutta jouduimme uusimaan lähdön koska yksi portti ei aennut. Toisessa lähdössä hieman lähdön jälkeen luistimet nappasi yhteen toisen suomalaisen laskijan kanssa ja siitä pienet rallit, jonka jälkeen minulta käytännössä katosivat mahdollisuudet jatkoon pääsyyn. Siinä hetkellä kun kaatuminen sattuu, päässä ehtii käymään 2s aikana melko kirjo tunteita ja suurimmaisena ehkä se epätoivon tunne jatkoon pääsyn kariutumisesta. Tämän jälkeen iskee vielä pieni toivo (joskus myös realistinen toivo tai tavoite), että saisi edellä olevat kiinni tai he tekisivät virheen, jotta pääsisin ylittämään maaliviivan kahden parhaan laskijan joukossa laskustani.

Jyväskylän aikalaskuista sijoituksena 63. Ei auttaneet uudeet puutarhahanskatkaan aikaan.

Yleensä nämä kaatumiset ovat mentaalisesti raskaimpia pettymyksiä, sillä silloin ei pääse edes kisaamaan paikasta jatkoon, vaan koko kisa kaatuu siihen, että keräilet itseäsi jään pinnasta ja muut menevät menojaan jossain tavoittavattomissa. Mieluummin aina häviän reilun kilpailun, missä paremmat minut voittavat, kuin kilpailun, jossa oma lasku kusee esim. omaan virheeseen. Näitten omien virheitten takia on muutaman kerran kypärä ja kamat ottaneet hieman lentoa kopissa suorituksen jälkeen. On huomattavasti raskaampaa tippua pois kisasta oman virheen takia, koska silloin et pääse testaamaan myöskään kykyjäsi ja rajojasi muita vastaan, etkä kilpailemaan edes paikasta jatkoon. Urheilussa on kaikki mahdollista ja jospa näistä virheistä ainakin oppii jotain seuraaviin kisoihin niin ne eivät ole silloin aivan turhia.

Jyväskylän kisassa kävi sama kohtalo viime viikonloppuna kuin Venäjälläkin (joten siitä ei sen enempää suotta), joten suorituksellisesti tämä kausi on nyt ollut kyllä umpisurkea ja saa hakea kunnon kesätreenistä motivaatiota tulevaan kauteen. Jyväskylän kisasta ei jäänyt sentään ehkä yhkä paska fiilis kuin Venäjältä, sillä kisan alussa oli erittäin hyvää kamppailua ja pääsin haastamaan hyvin kahta muuta laskijaa. Päälimmäisenä positiivisenä asiana tästä kaudesta jääkin tällä hetkellä ehdottomasti mieleen, että omiin laskuihin on saanut enemmän röyhkeyttä ja itseluottamusta, vaikka tulokset eivät nyt siltä todellakaan näytäkkään. Ennen jäin helposti seuraamaan tapahtumien etenemistä, mutta nyt tungen jokaiseen mahdolliseen väliin kisassa, jos vain tilanne sen sallii ja olen sopivalla paikalla.


Katse maahan ja nokka kohti uusia pettymyksiä.. vai miten se menikään 

Kilometrejä on tullut nieltyä johtotähdellä hyvään tahtiin.

No ei sentään.. nyt vaan luistin liikkumaan, pelot nurkkaan ja kilpailemaan hyvistä sijoituksista! Aina on seuraava kausi aikaa parantaa ja oppia tekemistään virheistä, joten kirvestä ei nakata kaivoon ennen kuin joskus päättää oikeasti tämän homman virallisesti lopettaa!

Kisat jatkuu Jekaterinburgissa 15.2, jossa järjestetään ATSX250 kisa ja tämän jälkeen jäljellä enää SM-kisat jyväskylässä 9.3. Siitä sitten jatketaan vielä jääkiekkokautta tovi, ja ruvetaan miettimään tarkemmin kesätreenejä.

Sokereitten osalta kaikki menee hyvin ja on saanut omasta mielestä hyvin hommat hallintaan kokonaisuudessaan. Vieläkin tietenkin sokerit heittelee osittain varsinkin noina päivinä kun urheilee enemmän, mutta mitään ylilyöntejä suuntaan eikä toiseen ole tullut pahemmin onneksi.

Jo ensi viikon alussa on tulossa uusi postaus kisojen aikatauluista, yhteenveto kauteen käytetystä ajasta ja rahasta sekä vähän taulukoita insuliinin käyttömääristä ja urheilusta.

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Reissua pukkaa


Tammikuu ja helmikuu ovat yleensä itselle aina vuoden kiireisintä aikaa, koska samaan aikaan alamäkiluistelukausi on päällä täydellä tahdilla ja luultavasti mahdollisille väliviikonlopuille sattuu kiekkoturnaus. Tämä tarkoittaa, että tämän talven lisäksi, viimeiset 4 vuotta, minulla ei ole tainnut olla kovinkaan montaa vapaata viikonloppua Tammi-helmikuun aikoihin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) olen ollut reissun päällä 4 viikonloppua putkeen (ke/to-su) ja käynyt siinä välissä aina muutaman päivän töissä. Tämän käy hieman raskaaksi välillä, sillä Kirkkoniemestä matkustaminen ei ole yleensä kovin helppoa (eikä halpaa) ja se vie erittäin paljon aikaa ja vaatii suunnittelua, jotta saan minumoitua poissaolopäivät kotoa ja töistä. Monesti valitettavasti meno/paluu lennot eivät osu järkeville ajoille tai joudun viettämään ylimääräisen päivän jossain, koska en saa aikatauluja kisojen ja lentojen kanssa sopimaan yhteen. Mielekkäimpiä näistä on aina luonnollisesti ne, kun joutuu nukkumaan lentokentällä yön, kun pitää säästää rahaa jostakin. Kauden kustannukset ovatkin yleensä +3000€, joten jostain on pyrittävä aina säästämään. Tälle vuotta esim lentoja on kisojen takia kertynyt jo 10 ja lisää on luvassa luonnollisesti. Parhaimpana vuonna taisin lentää noin 25 eri lentoa kisojen takia.

Kisaviikonloput ovat myös monesti erittäin täyteen aikataulutettuja ja ne vedän aina läpi mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä tarkoittaa, että paikanpäällä ei ole juuri aikaa nähdä mitään ja aika menee lähinnä radalla, odotellessa tai nukkuessa. Kisapäivien aikataulut sitovat myös monesti niin, että välissä ei jää aika tehdä mitään vaan aika kuluu kisapaikalla odotellessa. Kisaviikonloput tarkoittavat myös, että normi arkipäivien rytmi menee sekaisin niin syömisen kuin nukkumisenkin suhteen, joka tuo hieman omat haasteensa diabeteksen hoitoon. Ruokailut ovat epäsäännöllisiä, urheilu ja adrenaliini vaikuttavat verensokereihin ja aikataulut tuovat haasteensa verensokerien sääntelyyn. Pyrin aina luonnolliseti mittaamaan sokereita aktiivisesti ja aina ennen suoritusta, jotta en lähde odottamaan esimerkiksi tunniksi kisaa tai oman lähdön alkua, tietämättä verensokereita. Koska urheilu vaikuttaa insuliinin määrään (käytän vähemmän urheillessa), on joskus hankala arvioida miten esimerkiksi edellisenpäivän urheilu vaikuttaa täysin seuraavana päivänä. Tämän takia pyrinkin mieluummin aina syömään esim vähän suklaata ennen kisaa vaikka sokerit olisivatkin hyvät vielä mitatessa. Tällä pyrin välttämään sitä tilannetta, että sokerini laskisivatkin yllättäen juuri ennen kisan alkua tai ennen omaa lähtöä. Pidän mieluummin kisapäivinä sokerit hieman normaalia tasoa korkeampana, sillä se tuo turvallisuuden tunteen kisaan ja minulla ei tarvitse miettiä sokerin äkillistä laskua. Olen pystynyt pitämään sokerit mielestäni hyvillä tasoilla kisatessa ja kiekkoa pelatessa vaikka siinä onkin omat haasteensa ja muutaman kerran ennen suoritukseen lähtöä sokerit ovat olleet alhaalla tai laskussa. Sinäänsä olen erittäin tyytyväinen, että jouduin heti alusta lähtien miettimään sokereita näissä haastavammissa tilanteissa ja uskon, että sitä kautta olen jo oppinut paljon enemmäin kuin joku toinen diabeetikko, joka ei aktiivisesti urheile.

Kisojen ohessa pelattiin myös Suomi vs Maailma jääkiekkopeli

Kisa kausi on omalta osalta nyt noin puolessa välissä ja tulokset ovat olleet hieman pettymys tähän mennessä. Viimeisimpänä kisana laskin eilen Rautalammilla ATSX250 kisassa sijalle 36, joka sinäänsä ihan ok sijoitus kisan tasoon nähden. Olisi erittäin mukava päästä laskemaan enemmän ja saada sitä kautta enempää tuntumaa ratoihin, mutta valitettavasti tämä ei ole mitenkään ajallisesti järkevää eikä mahdollista, sillä silloin ei jäisi ollenkaan aikaa olla kotona eikä käydä töissä. Osa laskijoista pääsee vetämään ratoja jo päiviä ennen, sillä he ovat reissussa viikkoja. Tämä antaa heille luonnollisesti etulyöntiaseman aikalaskuihin ja kisaan, kun tuntuma rataan paranee aina laskiessa. Yleensä kisoissa on mahdollista laskea 2-4 harjoitus laskua ennen kahta aikalaskua, joten hirveänä ei jää mahdollisuuksia saada tuntumaa rataan. Itselläni ei ole myöskään mahdollista treenata kesäisin esim pumptrackeillä tai skeittepuistoissa, joten en saa edes oikein otettua kesällä tuntumaa rullaluistimilla. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös talven laskuihin vaikka kaikkea ei voi laittaa vaan sen piikkiin. Jos haluaisin pärjätä paremmin niin minun olisi ehdottomasti saatava luistelu ja rähjähtävyys paremmaksi. Toivottavasti ensi kauteen pääsen paremmilla eväillä liikenteeseen ja pääsen myös treenaamaan enemmän rullaluistimilla. Tämän kauden tavoitteena on vielä saada villikortti ensi kauden kahteen ensimmäiseen Crashed Ice kisaan mutta tämä vaatii jo nyt super suorittamisen seuraavasta ASTX250 kisasta, sillä 2 edellistä eivät ole tuoneet vielä tarpeeksi pisteitä.

Linkki videoon Rautalammin laskusta

Laskut jatkuvat ensi viikonloppuna Pietarin lähellä Igorassa (lähtö jo taas ke iltana), jonka jälkeen käydään välillä pyörähtämässä kotona mutka ja palataan jo perinteeksi muodostuneelle Jyväskylän radalle kisaamaan ATSX1000 kisaan. Nyt vaan ulkojäillä pitää käydä pari kertaa vähän lähtöjä ottamassa niin jospa se siitä askel kerrallaan lähtee asiat menemään eteenpäin. Kiirettä pitää kisojen kanssa ja nopeaa taas viikot vierähtää alta.

Jos sinulla on tiedossa yritys, joka haluaa olla vielä tukemassa kautta tai tehdä yhteistyötä seuraavalla kaudella niin laita viestiä kommenttikenttään tai ota yhteyttä sosiaalisessa mediassa. Kyhätään kasaan juuri sinulle sopiva yhteistyösopimus.

Aikalaskuissa sijoituksena 38/92.


Käy katsomassa menoa myös minun Facebookista ja Instagramista, jonne päivittelen aktiivisesti kuvia ja videoita reissuilta. Laita sivut samalla seurantaan niin saat aina päivitykset myös milloin blogiin tulee uusia tekstejä.


Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***


torstai 10. tammikuuta 2019

Urheilu on ihan jees

Noniin tässä onkin nyt 2 viikkoa vierähtäny edellisestä kirjoituksesta ja olen päässyt jo "normi" rytmiin hyvin takaisin. Kuten viimeksi lupasin, tässä aluksi hieman enemmän itsestäni ja sen jälkeen vähän siitä mitä viimeisten parin viikon aikana on tullut hommailtua ja miten urheilu on vaikuttanut omaan insuliinin käyttöön ja mitä havaintoja olen tehnyt tänä aikana.

Eli olen siis tällä hetkellä 33v muka miehen alku, joka asuu Norjassa Kirkkoniemessä. Olen täällä asunut nyt vajaan kuukauden vajaat 5 vuotta ja muuttanut tänne alunpitäen ihan töiden perässä tietämättä paikasta käytännössä mitään. Haastattelussa käydessäni katsoin vaan, että näyttää paikkakunnalta löytyvän kiekkokaukalo, jonne pääsee rakasta harrastusta jatkamaan.
Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja valmistunut Oulun Yliopistosta 2012, jonka jälkeen työskentelin Talvivaarassa aina tänne Kirkkoniemeen muuttoon saakka.
Harrastuksiin on tässä vuosien aikana kuulunut vähän sitä sun tätä mutta jääkiekko on harrastuksista ollut aina rakkain ja sitä olenkin pelannut noin 8 vuotiaasta saakka ja korkeimmillään 2-divisioonassa SuPS:n (Suomussalmen Palloseura) väreissä. Täällä Norjassa tämä sarjan taso missä pelaan, on lähinnä wanhoilla päivillä aloittaneitten jarrujen harrastusta, joten täältä nyt ei sinäänsä saa pelillisesti mitään irti. Toisena (tai varmaankin mielekkäimpänä) tämän hetkisistä harrastuksista eniten sitouttava on ehdottomasti alamäkiluistelu (Red Bull Crashed Ice, downhillskating, ice cross downhill), jota olen ensimmäisen kerran testannut 2013 Serenassa, sijoittuen samalla viidenneksi Nordic Championship kisassa. Tämä oli mielestäni ihan ok sijoitus jalattomalta ja kädettömältä pakilta niin ajattelin jatkaa rallia myös tulevina vuosina. Sen jälkeen ei ole ihan saman tason suorituksia tullut mutta kisoja on nyt siitä lähtien kertynyt reilu 30, lentoja varmaan se 100 kun laskee vielä tämän kauden mukaan. Tulen varmaan kirjoittamaan tässä talven aikana suhteellisen paljon noista reissuista ja niihen liittyvistä haasteista diabeteksen hoidossa. Muuten harrastuksiin nyt kuuluu perinteistä pitsin nypläystä, kuvaradion kuuntelua, lumenluontia ja retostelua muitten asioilla...eikun...

Tuosta perässä linkki Ylen tekemään erittäni vanhaan juttuun minusta -  Linkki

Tiikeri lumen ja jään keskellä

Nyt on tosiaan päässyt urheilun sarkaan hieman paremmin taas kiinni niin on heti huomannut että insuliinin käyttö on vähentynyt todella paljon silloin kun urheilen intensiivisemmin ja erityisesti useita päiviä putkeen. Ennen joulua käytin esimerkiksi pitkäkestoista Lantusta noin 16 yksikkö/vrk ja nyt Itävallassa kisatessa annokseni oli enää 8 yksikköä/vrk. Tämän lisäksi ruokainsuliinin määrä on laskee noin puoleen siitä mitä normaalisti ottaisin niinä aikoina kun en urheile. Itävallassa tuo alamäkiluistelu oli ilmeisesti sen verran intensiivistä (yksi treeneistä/kisoista esim 770kcal/1,5h), että en käyttänyt kolmeen päivään lainkaan ruokainsuniiliä vaan pärjäsin pelkästään pitkäkestoisella insuliinillä. Ja tänä aikana todellakin söin myös kunnolla, joten sekään ei voi vääristää tuloksia. Kuhan saan enemmän dataa kerätty niin laittelen tänne muutamia taulukoita mistä näkee korrelaatioita vähän insuniilin käytöstä, urheilusta ja ruuasta. Mutta yleisesti voi sanoa, että urheilu on hyvästä ja kotona istuminen per... ei hyvästä. Jotenkin ainakin itseä motivoi jo tuo tekijä liikkumaan, sillä ei se pistäminen kuitenkaan niin mukavaa ole vaikka lähes vaivatonta ja kivutonta onkin.

Tämän lisäksi on tässä nyt tullu ensimmäistä kertaa pitkään oltua sairaana, kun nosti lauantaina kuumeen kisan jälkeisenä iltana. En sinäänsä huomannut, että insuliinin käyttö olisi noussut niinä parina päivänä milloin minulla kuumetta oli, vaikka käytännössä tämäkin olisi hyvin mahdollista. Kunnon miesflunssaa ei tästä saanu vaan nöyräny oli paineltava töihin jo tiistaina. Oli muuten ensimmäinen sairaslomapäivä töistä sitten 2009 (jos ei lasketa diabeteksen takia sairaalassa oloa).

Alussa olin ennemminkin huolissani, että mitenhän saan aktiivisen elämän tyylin sovitettya yhteen diabeteksen kanssa mutta nyt lähinnä mielenkiinnolla odotan, että miten vaan löydän täydellisen kaavan erilaisiin tilantaisiin ja eri intensiviteettisiin suorituksiin. Jos haluaa seurata minun urheiluja tarkemmin niin kannattaa tsekata Suunnon Movescout sivulta mitä mulla on tullut tehtyä. Joulukuun osalta vielä tiedot lataamatta sinne mutta tulee varmaan huomenna viimestään.

Viikonloppuna BHL (Barent Hockey League) jatkuu Ivalossa meillä kahdella pelillä ja sitten meneekin seuraavat 4vkl reissussa alamäkiluistelun takia. Että kiirettä pitää taas nämä talvikuukaudet. Ei muuta kun hanaa vaan siis!

Kotikaukalo Kirkkoniemessä


Laita ihmeessä kommenttia joko suoraan tänne tai vaikka somessa ja kerro mistä aiheista haluaisit kuulla lisää.

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***

torstai 27. joulukuuta 2018

Diabetes - Arjessa mukana

Diabetes - Arjessa mukana

10.12.2018 oli päivä elämässäni joka jää varmasti mieleen ja sinä päivänä minulla diagnosoitu diabetes tulee olemaan mielessä joka ikinen päivä loppuelämäni, halusimpa tai en. Viitteitä tästä sairaudesta minulla on jo tavallaan ollut noin 2 vuottta sitten Jouluna, kun mittasimme kotona verensokerit ja yllättäen ne olivat minulla koholla. Seuraanava päivänä tilanne oli jo normaali, joten sen enempää asiaan ei sitten tullut kiinnitettyä huomiota, vaikka se varmaan onkin jäänyt osittain iskostunut varoituksena takaraivoon. Seuraavan kerran mitattiin sokerit taas kuluvana ja kesänä ja sama tuttu kaava toistui, eli sokerit olivat koholla mutta seuraavana päivänä aivan normaalit. Tästä tietenkin hieman nyt jo huolestuneena sovin ajan Kirkkoniemessä sokerirasituskokeeseen, jossa mitataan sokerinsietoa. Kokeen tulokset olivat muistaakseni hieman korkealla mutta vastauksessa todettiin, että minulla ei ole diabetestä.  Noin vajaa 2 viikkoa ennen diagnoosia aloin huomaamaan, että minua alkoi janottaa koko ajan ja jano vain paheni kuluvien päivien ja viikkojen kuluessa. Samaan aikaan olin juuri Japanissa matkalla ja jano tuntui välillä aina sietämättömältä ja aloin heräilemään myös yöllä pakottavaan vessa tarpeeseen. Maanantaina kun olin jo palannut matkoilta kotiin, huomasin yllättäen töissä kävellessäni, että vasen jalkateräni läpsähtää hieman epänormaalisti maahan ja samalla huomasin, että en kykene nostamaan jalkaterääni pari senttiä enempää ja varpaani eivät enää liikkuneet normaalisti. Tästä huolestuneena soitin äkkiä päivystykseen, jossa minulle todettiin pohjehermohalvaus (peroneuspareesi) ja samalla glukoosini mitattiin virtsasta. Illalla sain vielä ajan terveyskeskukseen, jossa verensokerini mitattiin ja se huiteli huimassa 36:ssa. Tämän lisäksi painoni oli tippunut noin 2vk aikana noin 6,5kg, joka sinäänsä tuli jostain syystä itselle suurempana järkytyksenä kuin lääkärin toteama diabetes diagnoosi ja jouduinkin käymään puntarilla kahdesti, kun en ollut uskoa näkemääni lukemaa.
Tulevan viikon aikana vietin 5 päivää sairaalassa, jotta insuliini annokset saataisiin sopiville tasoille ja voisin jatkaa lääkitystä itsenäisesti ja turvallisesti kotona.

Ensimmäisen virtsakokeen tulokset 10.12
Heti ensimmäisestä päivästä lähtien aloin mittaamaan ja annostelemaan insuliiniä itse ja en ole tuntenut sitä missään vaiheessa epämiellyttävänä tai epäluonnollisena asiana. Olen miettinyt monesti, miltä ihmisistä tuntuu kun heille diagnosoidaa jotain vastaavaa ja huomasin, että itse en ottanut jotenkin tätä ns. tautina vaan enemmänkin haasteena, jonka kanssa on elettävä ja josta on pidettävä huolta. Asia on hyväksyttävä sellaisenaan ja mielestäni ei auta voivotella asian kanssa tai miettiä miten se rajoittaa elämää. Tämä on asia joka tulee seuraamaan minua loppuelämäni kaikkialle, joten en näe syytä tehdä tästä yhtään hankalampaa tai monimutkaisempaa kuin se on. Kaikki on kuitenkin kontrolloitavissa ja vain minä voin tämän tehdä vaikeaksi itselleni, jos mieleni niin haluaisi. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien mietin, että haluan kontrolloida tautia ja päätin, että olen herra omassa kehossani, joten haluan taulukoida syömiseni, mittaukseni, insuliinini ja urheiluni tarkasta, jotta voin saada itselleni tarpeeksi tietotaitoa kontrolloida tautia jokaisessa tilanteessa ja että minä sekä läheiseni voivat olla ns. sinut taudin ja sen vaatimusten kanssa. Insinöörinä kaivoin sairaalassa excelin esiin ja loin seurantataulukot ja listat eri asioista, joita haluan seurata ja joiden avulla pystyn kontrolloimaan tulevaisuudessa tautia paremmin, kunhan saan tarpeeksi historiaa/dataa kerättyä.

Nyt diagnoosista on vierähtänyt noin 2vk ja mielestäni olen saanut jo erittäin hyvän kontrollin taudista ja huomannut mitä asiat vaikuttavat verensokerin tasoihin ja miten minun tulee syödä ja miettiä insuliiniä suhteessa syömisiini ja tekemisiini. Koska olen erittäin aktiivinen urheilija (noin 180-200 treeniä vuodessa), olen erittäin kiinnostunut ja motivoitunut löytämään oikean ruuan, urheilun ja insuniilin suhteen ja olenkin jo huomannut nyt, että olen pystynyt pudottamaan pitkäkestoisen ja lyhyt kestoisen insuliinin määrää noin 40% kun olen alkanut liikkumaan. Tämä on vielä ehkä hieman haastavaa, sillä urheilu vaikuttaa aina yksilöllisesti ja eri intensiteettinen liikunta vaikuttaa myös eri tavalla. Joulu toi omat haasteensa taudin hallintaan (ainakin mietin, että se tuo) mutta liikunnan ja säännöllisen syömisen ansiosta olen itseasiassa pystynyt pitämään verensokerit entistä paremmalla tasolla. En siis näe, että ihmisten pitää ottaa joulut ja muut poikkeavat tilanteet haastavina ja vaikeina, vaan mielestäni ne pitää ottaa vain huomioon ja niiden kanssa tulee elää. Elämä on haasteita täynnä ja jos minä 1vk diagnoosista pystyn kontrolloimaan verensokeria mielestäni erittäin hyvin, heti näin jouluna, jolloin aloin myös taas liikkumaan samaan aikaan aktiivisesti, en näe, että kenelläkään pitäisi olla vaikeuksia tämän kanssa.
Joululahjat olivat tänä vuonna vähän erilaisia

Olen kertonu kaikille hyvin avoimesti taudistani, vitsaillut siitä ja mitannut sokereita aivan normaalisti muidenkin läsnäollessa. Haluan, että ihmiset ymmärtävät, että tämä ei ole rajoite vaan vain jotakin minkä kanssa on elettävä ja, että sen kanssa voi elää ilman sen suurempia haasteita.

Aloitan tammikuussa kirjoittamaan Deeblogi blogisivustolla, jossa diabeetikot kirjoittavat yleisesti elämästään ja taudista. Tämän lisäksi ajattelin ruveta pitämään yllä tätä blogia missä aion tuoda enemmän esille urheilun ja diabeteksen yhteensovittamista sekä toivottavasti paljon erilaista dataa ja kokemuksia hoidosta, laitteista jne. Tämä blogi ei tule olemaan vain blogi diabeteksestä vaan tuon myös esille ylipäätänstä elämääni Norjassa ja miten yhdistän aktiivisen elämäntyylin taudin kanssa.

Toivon, että lukijamäärä kasvaisi hiljalleen ja mielellään haluan kommentteja sekä ideoita tekstiini ja toivon, että voin olla auttamassa muita diabeetikoita elämään taudin kanssa ja löytämään motivaatiota taudin hoitoon. Koitain postailla tänne vähintään kerran kahdessa viikossa nyt ainakin alkuunsa. Toivottavasti usemmin myöhemmin. Seuraavassa tekstissä voin kertoa hieman enemmän itsestäni, harrastuksistani (kuten mm. Red Bull Crashed Ice) ja yleisesti hieman tilannepäivitystä ja havaintoja hoidosta ja laitteista.

Tauti oli kisoissa päällä tietämättäni ja painoni pudonnut 6,5kg joten tuntui hieman raskaalta kisata Yokohamassa

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***