torstai 27. joulukuuta 2018

Diabetes - Arjessa mukana

Diabetes - Arjessa mukana

10.12.2018 oli päivä elämässäni joka jää varmasti mieleen ja sinä päivänä minulla diagnosoitu diabetes tulee olemaan mielessä joka ikinen päivä loppuelämäni, halusimpa tai en. Viitteitä tästä sairaudesta minulla on jo tavallaan ollut noin 2 vuottta sitten Jouluna, kun mittasimme kotona verensokerit ja yllättäen ne olivat minulla koholla. Seuraanava päivänä tilanne oli jo normaali, joten sen enempää asiaan ei sitten tullut kiinnitettyä huomiota, vaikka se varmaan onkin jäänyt osittain iskostunut varoituksena takaraivoon. Seuraavan kerran mitattiin sokerit taas kuluvana ja kesänä ja sama tuttu kaava toistui, eli sokerit olivat koholla mutta seuraavana päivänä aivan normaalit. Tästä tietenkin hieman nyt jo huolestuneena sovin ajan Kirkkoniemessä sokerirasituskokeeseen, jossa mitataan sokerinsietoa. Kokeen tulokset olivat muistaakseni hieman korkealla mutta vastauksessa todettiin, että minulla ei ole diabetestä.  Noin vajaa 2 viikkoa ennen diagnoosia aloin huomaamaan, että minua alkoi janottaa koko ajan ja jano vain paheni kuluvien päivien ja viikkojen kuluessa. Samaan aikaan olin juuri Japanissa matkalla ja jano tuntui välillä aina sietämättömältä ja aloin heräilemään myös yöllä pakottavaan vessa tarpeeseen. Maanantaina kun olin jo palannut matkoilta kotiin, huomasin yllättäen töissä kävellessäni, että vasen jalkateräni läpsähtää hieman epänormaalisti maahan ja samalla huomasin, että en kykene nostamaan jalkaterääni pari senttiä enempää ja varpaani eivät enää liikkuneet normaalisti. Tästä huolestuneena soitin äkkiä päivystykseen, jossa minulle todettiin pohjehermohalvaus (peroneuspareesi) ja samalla glukoosini mitattiin virtsasta. Illalla sain vielä ajan terveyskeskukseen, jossa verensokerini mitattiin ja se huiteli huimassa 36:ssa. Tämän lisäksi painoni oli tippunut noin 2vk aikana noin 6,5kg, joka sinäänsä tuli jostain syystä itselle suurempana järkytyksenä kuin lääkärin toteama diabetes diagnoosi ja jouduinkin käymään puntarilla kahdesti, kun en ollut uskoa näkemääni lukemaa.
Tulevan viikon aikana vietin 5 päivää sairaalassa, jotta insuliini annokset saataisiin sopiville tasoille ja voisin jatkaa lääkitystä itsenäisesti ja turvallisesti kotona.

Ensimmäisen virtsakokeen tulokset 10.12
Heti ensimmäisestä päivästä lähtien aloin mittaamaan ja annostelemaan insuliiniä itse ja en ole tuntenut sitä missään vaiheessa epämiellyttävänä tai epäluonnollisena asiana. Olen miettinyt monesti, miltä ihmisistä tuntuu kun heille diagnosoidaa jotain vastaavaa ja huomasin, että itse en ottanut jotenkin tätä ns. tautina vaan enemmänkin haasteena, jonka kanssa on elettävä ja josta on pidettävä huolta. Asia on hyväksyttävä sellaisenaan ja mielestäni ei auta voivotella asian kanssa tai miettiä miten se rajoittaa elämää. Tämä on asia joka tulee seuraamaan minua loppuelämäni kaikkialle, joten en näe syytä tehdä tästä yhtään hankalampaa tai monimutkaisempaa kuin se on. Kaikki on kuitenkin kontrolloitavissa ja vain minä voin tämän tehdä vaikeaksi itselleni, jos mieleni niin haluaisi. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien mietin, että haluan kontrolloida tautia ja päätin, että olen herra omassa kehossani, joten haluan taulukoida syömiseni, mittaukseni, insuliinini ja urheiluni tarkasta, jotta voin saada itselleni tarpeeksi tietotaitoa kontrolloida tautia jokaisessa tilanteessa ja että minä sekä läheiseni voivat olla ns. sinut taudin ja sen vaatimusten kanssa. Insinöörinä kaivoin sairaalassa excelin esiin ja loin seurantataulukot ja listat eri asioista, joita haluan seurata ja joiden avulla pystyn kontrolloimaan tulevaisuudessa tautia paremmin, kunhan saan tarpeeksi historiaa/dataa kerättyä.

Nyt diagnoosista on vierähtänyt noin 2vk ja mielestäni olen saanut jo erittäin hyvän kontrollin taudista ja huomannut mitä asiat vaikuttavat verensokerin tasoihin ja miten minun tulee syödä ja miettiä insuliiniä suhteessa syömisiini ja tekemisiini. Koska olen erittäin aktiivinen urheilija (noin 180-200 treeniä vuodessa), olen erittäin kiinnostunut ja motivoitunut löytämään oikean ruuan, urheilun ja insuniilin suhteen ja olenkin jo huomannut nyt, että olen pystynyt pudottamaan pitkäkestoisen ja lyhyt kestoisen insuliinin määrää noin 40% kun olen alkanut liikkumaan. Tämä on vielä ehkä hieman haastavaa, sillä urheilu vaikuttaa aina yksilöllisesti ja eri intensiteettinen liikunta vaikuttaa myös eri tavalla. Joulu toi omat haasteensa taudin hallintaan (ainakin mietin, että se tuo) mutta liikunnan ja säännöllisen syömisen ansiosta olen itseasiassa pystynyt pitämään verensokerit entistä paremmalla tasolla. En siis näe, että ihmisten pitää ottaa joulut ja muut poikkeavat tilanteet haastavina ja vaikeina, vaan mielestäni ne pitää ottaa vain huomioon ja niiden kanssa tulee elää. Elämä on haasteita täynnä ja jos minä 1vk diagnoosista pystyn kontrolloimaan verensokeria mielestäni erittäin hyvin, heti näin jouluna, jolloin aloin myös taas liikkumaan samaan aikaan aktiivisesti, en näe, että kenelläkään pitäisi olla vaikeuksia tämän kanssa.
Joululahjat olivat tänä vuonna vähän erilaisia

Olen kertonu kaikille hyvin avoimesti taudistani, vitsaillut siitä ja mitannut sokereita aivan normaalisti muidenkin läsnäollessa. Haluan, että ihmiset ymmärtävät, että tämä ei ole rajoite vaan vain jotakin minkä kanssa on elettävä ja, että sen kanssa voi elää ilman sen suurempia haasteita.

Aloitan tammikuussa kirjoittamaan Deeblogi blogisivustolla, jossa diabeetikot kirjoittavat yleisesti elämästään ja taudista. Tämän lisäksi ajattelin ruveta pitämään yllä tätä blogia missä aion tuoda enemmän esille urheilun ja diabeteksen yhteensovittamista sekä toivottavasti paljon erilaista dataa ja kokemuksia hoidosta, laitteista jne. Tämä blogi ei tule olemaan vain blogi diabeteksestä vaan tuon myös esille ylipäätänstä elämääni Norjassa ja miten yhdistän aktiivisen elämäntyylin taudin kanssa.

Toivon, että lukijamäärä kasvaisi hiljalleen ja mielellään haluan kommentteja sekä ideoita tekstiini ja toivon, että voin olla auttamassa muita diabeetikoita elämään taudin kanssa ja löytämään motivaatiota taudin hoitoon. Koitain postailla tänne vähintään kerran kahdessa viikossa nyt ainakin alkuunsa. Toivottavasti usemmin myöhemmin. Seuraavassa tekstissä voin kertoa hieman enemmän itsestäni, harrastuksistani (kuten mm. Red Bull Crashed Ice) ja yleisesti hieman tilannepäivitystä ja havaintoja hoidosta ja laitteista.

Tauti oli kisoissa päällä tietämättäni ja painoni pudonnut 6,5kg joten tuntui hieman raskaalta kisata Yokohamassa

Sosiaalisen median linkit:
*** Instagram ***
*** Facebook ***